Lähdemateriaalin määrä ja metsänhaaskauksen laajuus

Tänään tuli mietiskeltyä aika paljon gradun aineiston laajuutta, tai pikemminkin aineiston määrää. Alkuviikosta minulle nimittäin valkeni se mitä olin vähän uumoillutkin. Olen olettanut, että Ylisimon hoitoalue käsitti Ranuan alueesta oikeastaan vain Rovaniementien varren ja Simojokivarren. Todellisuudessa raja kulki suurin piirtein Simojoessa ja heti Ranuan kylästä pohjoiseen siinä Kivijärven tiennoilla. Nyt pitäisi päättää otanko Ylisimon hoitoalueen (toimintavuodet 1905-1923) materiaaleista mukaan kaiken vai esimerkiksi ainoastaan vuosikertomukset ja muut soveltuvat osat. Alunperin oli tarkoitus vain keskittyä Ranuan hoitoalueeseen ja sivuta vain Ylisimoa.

Ylisimon saapuneiden kirjeiden osalta on se mielenkiintoinen tilanne, että 1910-luvun alkupuolelta lähtien Ylisimon metsänvartijoiden lähettämät lupalaput yms. pikkukirjeet ovat Ranuan hoitoalueen saapuneiden kirjeiden joukossa. Näistä muutamat ovat erittäin mieluisia lähteitä, sillä niistä selviää metsänhoitajan työtehtäviä ,kansan ajatusmaailmaa, sekä poistaapa eräs metsänvartija myös häneen kohdistuneita punakaartiepäilyjä.

Tutkimuksellisesti Metsähallituksen hoitoalueiden arkistot näyttävät olevan erittäin mielenkiintoisia lähteitä historiantutkimukseen. Nyt läpikäymäni Ranuan metsänhoitajien lähettämät kirjeet toimivat hyvänä ajankuvana 1900-luvun alkuvuosikymmenistä. Tuskastuminen postinkulun hitauteen, sekä ymmärrys kruununmetsätorpparien, mäkitupalaisten ja itsellisten huonosta taloudellisesta tilanteesta tulee kirjeissä jatkuvasti esille. Toki ymmärrystä ei aina ihan riitä jokaiselle alueen asukkaalle...

Talouskirjoista löytyy useamman vuoden ajalta koottua tietoa ja metsänhoidontarkastuksessa esiintulleita asioita. Vuosikertomuksien hyöty on niiden laajassa numeraalisessa-aineistossa. Vuosikertomuksista löytyy mm. hakkuutyömaiden miesvahvuuksia, hakkuumäärät ja hakkuiden ympärillä pyörinyt markkamäärä, alueen jänisten määrä, tuulen määrä jne. jne. ...

Metsänhaaskausta ja metsänhaaskaajia kuvaillessa metsänhoitajat pääsevät verbaalisella tasolla lähes sarjakuvahahmo kapteeni Haddockin mittoihin. Metsänhaaskaus tuntui olevan ehkäpä se suurin "emäsynti", jota ranualaiset harjoittivat pitkälle 1910-lukua. Eräs työnjohtajaksi hakenut nuori mies ei tullut valituksi toimeen, koska oli "jo syntymästään asti omaksunut ranualaisen suhtautumisen kruununmetsiin ja oli sukua ainakin neljälle talolliselle".

Kruununmetsien käyttö oli useille henkireikä ja ainainen tapa, mutta myös sellainen asia, että kaadetuista puista oltiin valmiit tekemään vaikka mitä. Tapahtui miestappoja, murhayrityksia ja metsänvartioiden pieksämistä ja uhkailuja. Näihin kaikkiin metsähallinto tuntuu puuttuneen kovalla kädellä yhdessä Pudasjärven nimismiehen kanssa. Useimmiten kävi lisäksi niin, että jos olit edes ollut tietoinen metsänhaaskauksesta, saattoi metsänhoitaja jättää puoltamatta myöhempää kruununmetsätorppa-anomustasi.

Päivän kuva ei ole 1900-luvun alusta, vaan kesältä 2010 jolloin olimme isän kanssa käymässä Mustallavaaralla. Isä oli tuossa rinteessä serkuilleen työnjohtajana metsänharvennuksessa joskus 50-luvulla...

Graduseminaarissa tutkimussuunnitelma - arkistossa löytöjä

Tänään oli viimeinkin se päivä, että sain esitellä graduni tutkimussuunnitelman graduseminaarissa. Opponentilta löytyi ihan hyviä pointteja tutkimustehtävään, sekä historialliseen taustaan. Myös prof. Vahtola J. kaipasi historialliseen taustaan enemmän tietoa mm. siitä, miten isossajaossa erotettuja kruununmetsiä ennen käytettiin. Ranuan osalta tuosta ei voi paljoa sanoa, sillä sen verran vähän asukkaita oli noilla Simojärven saloseuduilla ennen isonjaon toimittamista, että ei kannattane kovin paljoa lähteä metsien käyttöä kuvailemaan. Mutta tutkimuskirjallisuudesta kyllä löytyy riittävästi tietoa yleisellä tasolla, joten täytyy vähän lisäillä ennen DJL:n palautusta.

Tutkimustehtävän osalta seminaarilaisten ja ohjaajan kehoitus oli, että ei lähtisi liikaa levittämään aihetta, vaan pysyttelisin Metsähallituksen merkityksen tutkimisessa. Gradun ykköskysymykseksi olenkin nostanut: Miten Metsähallitus l. metsähallinto toimi Ranualla ja mikä sen toiminnan merkitys oli vuosina 1905-1939?

Tarkoituksena on kuitenkin yrittää etsiä myös vastausta siihen kuinka suureksi aluemetsänhoitajan rooli muotoutui hoitoalueen johdossa? Aluemetsänhoitaja saattoi kuitenkin toimia vapaastikkin syrjäisellä hoitoalueellaan. Saa nähdä onko tälläinen oletus paikkaansa pitävä, vai olivatko ohjakset jossain muualla? Oletettavasti tämä kysymys tulee vastaan etenkin 1920- ja 30-luvuilla, jolloin Metsähallituksen piiritason hallinto muuttui ja tarkastuspiireistä siirryttiin piirikuntakonttorijärjestelmään.

Eilen maanantaina löysin viimein arkistosta myös Ranuan ja Ylisimon hoitoalueiden yhteiskartan. Oikeastaan kaivoin esiin kaksi eri karttaa kumpaisenkin hoitoalueen materiaaleista. Ylisimon arkistosta löysin hoitoalueiden yhteiskartan vuodelta 1923. Tämä kartta saa toimia tutkimukssani yleiskarttana, josta löytyy ennnen vuotta 1923 hoitoalueet erottanut rajankäynti. Toinen kartta oli vuodelta 1934 ja siihen on jo merkitty tietysti 30-luvun vaihteen ympärillä itsenäistyneet valtionmetsätorpat. Tuttuina uusina tiloina mainittakoon tietenkin esim. Perälä, Kultukka, Niheri, Jussila ja Penämö. Ohessa ote kartasta.

Tosiaan ajattelin että tutkimusrojektin yhteydessä pitäisin vähän tälläistä julkista kirjoittelupaikkaa, siitä miten homma etenee ja mitä mukavaa ja vähemmän mukavaa kohtaan.
Teen tällä hetkellä Oulun yliopistossa Suomen ja Skandinavian historian pro-gradu -tutkimusta. Aiheenani on Metsähallituksen Ranuan hoitoalueen historia 1905-1939. Suppeasti sanottuna tutkimukseni tarkoitus on selvittää mitä metsähallinnon tulo merkitsi, vuonna 1917 Pudasjärven, Simon ja Rovaniemen takamaista erotetulle Ranuan alueelle. Miten Metsähallitus toimi ja kuinka sen toiminta vaikutti ympäröivään yhteisöön.
Ranuahan oli suhteellisesti tarkasteltuna suurin kruununmetsätorppavaltaisin seutukunta.

Käyn parhaillaan läpi arkiston kirjemateriaalia. Mielenkiintoisimpia löytöjä ovat olleet metsänhoitajien kirjeiden jälkikirjoitukset, joissa he pohtivat pohjoisen ihmisten ylivoimaisuutta suomalaisten joukossa, mutta myös isänisän valtionmetsätorpan itsenäistymispaperit.