Metsähallintoa korven kansan parissa : Metsähallituksen Ranuan hoitoalue vuosina 1905 - 1939

Graduni valmistui marraskuussa 2013. Käsittelin Oulun yliopiston historiatieteiden Suomen ja Skandinavian historian gradussa Metsähallituksen Ranuan hoitoaluetta vuosina 1905-1939. Ajanjakso kattaa hoitoalueen perustamisvuodesta seuranneet vuosikymmenet.
Gradu on luettavissa Oulun yliopiston sivuilla osoitteessa http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201312062030. Gradun valmistuminen vei noin vuoden. Aineiston kävin läpi kevään 2013 aikana (kts. aikaisemmat päivytykset). Kirjoittamisprosessi jakautui suurin piirtein kolmeen eri osaan. Huhtikuuhun mennessä olin kirjoittanut tekstistä noin neljänneksen, seuraava vaihe sijoittui touko-heinäkuulle ja kolmas vaihe syksylle. Loppuvaiheen kirjoittamista hidasti se, että toimin syyslukukauden 2013 opettajan sijaisena Ylitorniolla ja opettajantyö vei kaiken ajan elo-syyskuussa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että tuollaiseen ja tuon laajuiseen arkistoaineistoon perustuva gradu valmistuu hyvin käyttämässäni ajassa. Loppujen lopuksi suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, miten saada pois tekstistä päällekkäisyydet.
Tarkastajien lausunnossa gradu sai ansioita etenkin neitseellisestä aiheesta, perusteellisuudesta sekä havainnollisuudesta. Suurimmat ongelmat koskivat gradussa käytettyä kieltä, eikä siis niinkään sisältöä. Tämän palautteen otin mielelläni vastaan ja näin ollen tunnen, että olen onnistunut oikein mahtavasti urakassani.
Tammikuussa 2014 vein gradun painetut versiot Ranuan Metsähallituksen konttorille sekä Ranuan kunnan kirjastoon. Kirjastolla teos on kotiseutuaineistossa, mutta sitä voi myös lainata.

Kirjeitä, kirjeitä, kirjeitä - hankintoja ja tapaturmia

Viime viikon DJL-työni opponoinnissa nousi esiin muutamia huomionarvoisia seikkoja. Olin ajatellut, että noudattaisin käsittelyluvuissa hyvin tasaista alalukujen jakoa. Kuitenkin kun asiaa seminaarissa mietittiin olen tullut siihen lopputulokseen, että välissä alalukuja on pari ja välissä useampi. Asiasisältöhän se lopulta ratkaisee kuinka miten teksti jakaantuu. Päälukujen määrääkin saatan lisätä neljään.

Sisällöllisesti tekstistä ei ainakaan vielä löytynyt kovin paljon korjattavaa. Koska tutkimuskirjallisuutta on sen verran vähän, niin näen parhaaksi käsitellä osaa asioita vähän tarkemmin. Tämä tietysti jakaa kansan mielipiteitä, kuinka tarkasti asioita tulee selittää vai mennäänkö suurilla linjoilla. Joskus historiassa on vain tärkeää selittää asioita enemmänkin kuin perinpohjin.

Tällä hetkellä olen palannut arkistoon käymään läpi lopun materiaalin, jotta viimeistään vappuviikolla (ja vappuhan alkaa ensi viikolla) pääsisin jälleen kirjoittamisen makuun. Sillä kirjoittamisesta nauttii, kun on mieluisa asia mistä kirjoittaa. Kirjemateriaalia läpikäydessä huomasin, että metsäalalle tuli 1925 vuoden paikkeilla tapaturmalaki. Näin ollen tapaturman sattuessa työmiehet saivat jonkinasteista taloudellista turvaa sairasajaltaan. En ole kerinnyt pahemmin selvitellä kuinka kattava tapaturmaturva oli, mutta ainakin lääkärireissut Pudasjärven ja Oulun suuntaan maksettiin ja jonkinlaisia "kipurahoja" siltä ajalta, kun ei voinut työskennellä.

1920-luvun puolenvälin jälkeen pääsin myös hankintahakkuiden makuun. Ensimmäiset hankintahakkuut Ranuan hoitoalueella suoritettiin hakkuukaudella 1925-1926. Hankintahakkuiden tutkimsesta onkin nyt muodostunut erittäin mielenkiintoista. Tutkimustulokset ovat erittäin, ettenkö sanoisi jännittäviä, mutta olenkin mainostanut että ehkä gradun top-3 antia ne ainakin ovat. Sanotaanko näin, että Metsähallituksen omilla hankinnoilla oli niin positiivisia, kuin negatiivisiäkin vaikutuksia alueen toimijoille.

Palautin ensimmäisen käsittelyluvun. Opponointi ensiviikon tiistaina

Sain tälle aamua valmiiksi gradun ensimmäisen käsittelyluvun. Eipä siihen tullu tietenkään kaikki tarvittava mukaan. Puuttumaan jäivät mm. alaviitteet kustakin käsitellystä metsänhoitajasta, metsänhaaskaustaulukot ja hoitoalueen kartat. Täytyy niitä alkaa tässä tekemään piakkoin.

Muuten teksti oli tietysti erittäin mielenkiintoista ja koukuttavaa ja saa kaipaamaan loppuratkaisua.... :D

Mutta tosissaan otettuna, ensimmäiset luvut vähän hakevat muotoaan, mutta kyllä yli puolet oli sitten mainiota historiaa. Viimeiseen lukuun tuli vähän hakemalla haettua tavaraa. Ei siihen oikein pystynyt vastaamaan kunnolla läpikäydyn lähdemateriaalin perusteella, joten sitä tulee vielä parannella. Samaten muutoksia kaipaa ranualaisten metsänhaaskauksesta kertova alaluku. Metsähallituksen toimet haaskauksen estämiseksi sen sijaa oli hyvä pätkä.

Saahan sitä tietenkin ite näin arvioida omaa tekstiään. Pää tippuu sitten seminaarissa, jos tippuu. Loppuviikko taitaa mennä kahden muun käsittelyluvun suunnittelussa. Maanantaina taidan mennä arkistoon katselemaan mitä sitä taas löytyisi. Käyn alkuun loput kirjeet läpi ja alan rakentelemaan kuvaa Metsähallituksen hankintahakkuista ja niiden työllistämisvaikutuksista.

Ainiin, tulihan tuota käytyä pääsiäisen tienoilla Simojärvellä pilikilläkin. Lauantaina saatiin parikymmentä pienempää ahventa. Sunnuntaina ollut kova tuuli vei vähän tunnelmaa, mutta siika nostatti hymyn huulille. Juomusniemi ei petä. Sehän on se vanha viidakon sananlasku....

Kun kirjoittaminen ei suju, sekä tarina koirasta

Huomenia vaan,

Tuli tuossa eilisen kirjoituksen jälkeen mieleen, että jotain saattoi jäädä kertomatta. Tosiaan eihän se teksti sieltä ihan itsestään synny vaan päivittäinen kirjoittaminen vaatii välissä hyvinkin paljon energiaa ja mietiskelyä. Aika monta pasianssipeliä saa pelata, jotta jokin ongelmakohta saa ratkaisunsa.

Useinmiten tulen yliopiston kirjastoon kirjoittamaan siinä 0800-0830 maissa. Lähtö koittaa viiden-kuuden aikaan iltapäivällä. Joskus myös silloin kun on vaan liian nälkä ja mikään ei suju, aikaste kun herää niin päiväruoka odottaa jo puoliyhdeltätoista.

Mieleisen aiheen takia on tosin helppo myös välillä syventyä ainoastaan lukemaan tutkimuskirjallisuutta. Yhtenä kirjasarjana käytän Pakkanen&Leikola Suomen metsien käytön historia sarja. Tosin näistä teoksista ei tutkimuksellisessa mielessä minulle niin paljoa ole hyötyä, koska tekstistä puuttuvat mm. lähdeviitteet. Tosin juttua niistä kyllä löytyy. Metsähallituksen historioita on myös mukava välissä kertailla.

On hetkiä jolloin tuntuu, että on varma jonkin asian esiintymisestä jossain. Hyvien ja säntillisten muistiinpanojen merkitys korostuu tällöin. Voi mennä useampikin tiima siinä, että löydät tietyn kirjeen tai tekstin pätkän johon olit ajatellut viitata. Voi sitä riemua, kun etsitty löytyy!

On päiviä jolloin tuijottelen koneen näyttöä pari kolme tuntia putkeen, kirjoitan sivun ja pyyhin suurimman osan tekstistä pois. Kirjoitustapani on kuulemma liian pyöritteleva. Itse en tätä tietenkään myönnä/tunnista, mutta voihan se olla niinkin ;) Minusta nyt on vain olennaista kertoa myös jutut asioiden taustalla. Järkeväähän se ei aina ole, mutta historia syntyy myös tarinoista. Tässä niistä yksi.

Lokakuussa 1906 olivat metsänvartijat liikkuneet Karsikkovaarassa Kelankylän liepeillä. Olivat havainneet alueella metsänhaaskaajia itseteossa. Varkaiden onneksi heillä oli mukanaa koira vahdissa, joka "elokuvatyyliin" ilmoitti tulijoista haukkumalla. Näin ollen haaskaajat pääsivät pakoon ja metsänvartioilta jäi näkemättä keitä nämä olivat. Jälestäpäin rinteestä, korven kätköistä, löytyi metsäsauna, joka oli tietysti tarkoitettu hakkuutyömaan asuntosijaksi.

Tämmöstä. Taidampa jatkaa, jotta tulisi jotakin valmistakin.

Ensimmäin luku on melkein valmis

  Menipäs siinä pari viikkoa edellisestä kirjoituksesta. No, syy on se, että olen kirjoittanut gradun ensimmäistä lukua. Oulussa meidän graduseminaari koostuu kolmesta eri vaiheesta ja seminaareja on kaksi eriä. Ykköseminaarissa palautetaan tutkimussuunnitelma, sekä DJL (disposito, johdanta ja 1.luku). Kakkosseminaarissa käsitellään lopullinen gradun käsikirjoistus. Ykkösseminaarissa opiskelijan tulee olla vähintään kymmenen kertaa paikalla ja opponoida toisen opiskelijan ts ja djl, sekä pitää seminaarista luentopäiväkirjaa. Kakkosseminaarissa opponoidaan taas toisen opiskelijan käsikirjoitus, sekä esitellään oma.

  Minun djl:n palautus on ensi viikon tiistaina 2.4. eli vähän pahasti juuri pääsiäispyhien jälkeen. Senhän kyllä tietää missä viikonloppu menee... Simojärvellä Juomusniemen pohjoispuolella pilikillä istuessa. No siinäpä voi sitten miettiä pilkinnän ohessa (jos vain kerkiää suurelta ahvenmäärältä), kuinka Penämönjokea pitkin uitetut Penämönviian jättitukit uitettiin järvenselkää pitkin Simojokeen.

  Ensimmäisen luvun otsikkotasoiksi määräytyivät lopulta Metsähallinnon alkuvuodet, metsähaaskaus ja vaikutus yhteisöön. Ensin käsitellään siis perustamisen syyt, vaikutukset ja ongelmat. Toisena tulee metsänhaaskaus eli metsien luvaton käyttö. Perusongelmahan oli että tavankansa ei nähnyt metsähallinnon kuin riesana, joka puuttui normaaliin tapaan kaataa puita metsistä, vetää ne uittoreitin varteen ja myydä yhtiölle. Metsähallinnon näkökulma oli tietysti toisenlainen.

  Aikaisemman Iin suuren hoitoalueen (johon Ranuan uusi hoitoalue siis kuului) oli erittäin tunnettu suurista haaskausmääristä. Taisipa seutu olla koko valtakunnan pahinta haaskausluvuissa. No kuitenkin, homma oli 1903 päässyt siihen tilanteeseen, että tarkastuspiirin johdossa ollut ylimetsänhoitaja Montell määräsi, että kaikkialla on leimattava puuta niin paljon, kuin sitä vain menee kaupaksi. Saipahan metsähallinto puusta ainakin jonkin verran valuuttaa, eikä puut menny ihan ilimatteeksi. Tähän tuli parin vuoden päästä oikein Metsähallituksen johtotasolta kiertokirjeen muodossa käsky lopettaa suunnaton lupakirjapuiden myöntäminen. 

  Kolmantena käsittelen vaikutusta ympäröivään yhteisöön eli ranualaisiin. Tämä olikin vähän haasteellisempi alaluku ja joudun vielä kiirastorstaina kiiruusti miettimään voinko oikeasti vastata lähteiden perusteella kysymykseen "Oliko alueen herääminen Metsähallituksen ansiota?"

P.S. Tässä vielä lisäksi linkki arkistolaitoksen Ranuan hoitoalueen arkistosarjoihin

Muistiinpanojen evoluutio ja unohdettu suojelupäätös

Jo kandintyötä tehdessäni panin merkille, että aineiston läpikäynnin aikana tekemäni muistiinpanoni ovat muokkautuneet evoluution lailla. Alkuun muistiinpanot ovat harvasanaisia ja keskittyvät epäolennaisuuksiin, loppupuolella on taas niin hyviä huomioita, että ihan päätä huimaa. Sama on tapahtunut taas. Vuosikertomusten osalta olen kirjoitellut jos mitänkin turhaa, mutta jossain vaiheessa ajatus on muokkautunut järkevämpään suuntaan.

Olen tässä nyt muutaman päivän tauon (joita ei kyllä kestäisi olla, tilanne on vähän sama kuin maamiehellä keväällä - yksi lämmin päivä toukokuussa vastaa viikkoa elokuussa...) jälkeen alkanut käymään läpi muistiinpanoja ja ensimmäisen luvun tekstiä pitäisi alkaa tuottamaan asap. Ensimmäinen luku käsittelee ainakin Ranuan hoitoalueen perustamista, kuntalaisten metsien käyttöä, metsänhaaskaukseen puuttumista ja ehkä myös poronhoitoa.

Tämän ensimmäisen luvun kanssa meinasi alkuun olla hankaluuksia, mutta onneksi löysin 1909 suoritetun metsänhoidontarkastuksen "raportin". Olin kyllä tietoinen tästä tehdystä työstä, mutta paperit oli ovelasti naamioitu vähän erilaisella nimellä arkistoon, mitä vuoden 1922 ja 1934 tehdyt raportit.

En ollut ensimäinen joka kaipaili ko. paperinivaskaa. 1920-luvun alun leimausraportteja lukiessani havaitsin, että leimauksia oli suoritettu alueilla jotka, vuonna 1909 oli esitetty jätettäväksi metsänhoidollisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Alueet oli siis tarkoitettu jätettäväksi rauhoitetuksi. Alueita olivat mm. itäpuolella sijaitsevat Haisuvaara ja Penämönviita. Penämönviitaa ei tosin oltu tarkoitettu rauhoitetuksi kokonaan, mutta eritoten jättiläismäiset petäjät jotka kasvoivat vaaran rinteillä. Puiden halkaisijaksi mainittiin kuuden metrin korkeudella 80cm ja pituus oli 16-18 m. Puut oli tarkoitus jättää luonnonmuistomerkeiksi. Metsänhoitaja taisi pahoitella itselleen ja alitajuntaisesti jälkipolville, että koska alueet oli nyt leimattu ne täytyi hakata ja suojelumetsiksi tarkoitetut metsät hävisivät. Huomiona oli että hoitoalueesta täytyy kyllä löytää vastaavia alueita vastaavaan tarkoitukseen. Olikohan näissä lauseissa Pohjois-Suomen metsiensuojelun ensimmäiset riimit ;)?

1912 hyväksytty Ad. Langen raportti tosiaan sisälsi näppärästi muutamia tärkeitä tietoja hoitoalueen ensi vuosista ja metsähallinon tulosta alueelle. Tosin vieläkään en ole löytänyt suoraa viittausta siihen miksi vuonna 1905 perustettiin niin monta uutta hoitoaluetta. Tietysti vastaus tähän on olemassa, mutta suoraan sitä ei oikein missään sanota. En sitten tiedä täytyykö minun kaivaa senaatin päätös syksyltä 1904, jotta saan mahdollisimman tarkan lähteen hoitoalueen perustamispäätöksestä vai riittäisiköhän viittaus Iin tarkastuspiirin vuosikertomukseen.

Lähdemateriaalin määrä ja metsänhaaskauksen laajuus

Tänään tuli mietiskeltyä aika paljon gradun aineiston laajuutta, tai pikemminkin aineiston määrää. Alkuviikosta minulle nimittäin valkeni se mitä olin vähän uumoillutkin. Olen olettanut, että Ylisimon hoitoalue käsitti Ranuan alueesta oikeastaan vain Rovaniementien varren ja Simojokivarren. Todellisuudessa raja kulki suurin piirtein Simojoessa ja heti Ranuan kylästä pohjoiseen siinä Kivijärven tiennoilla. Nyt pitäisi päättää otanko Ylisimon hoitoalueen (toimintavuodet 1905-1923) materiaaleista mukaan kaiken vai esimerkiksi ainoastaan vuosikertomukset ja muut soveltuvat osat. Alunperin oli tarkoitus vain keskittyä Ranuan hoitoalueeseen ja sivuta vain Ylisimoa.

Ylisimon saapuneiden kirjeiden osalta on se mielenkiintoinen tilanne, että 1910-luvun alkupuolelta lähtien Ylisimon metsänvartijoiden lähettämät lupalaput yms. pikkukirjeet ovat Ranuan hoitoalueen saapuneiden kirjeiden joukossa. Näistä muutamat ovat erittäin mieluisia lähteitä, sillä niistä selviää metsänhoitajan työtehtäviä ,kansan ajatusmaailmaa, sekä poistaapa eräs metsänvartija myös häneen kohdistuneita punakaartiepäilyjä.

Tutkimuksellisesti Metsähallituksen hoitoalueiden arkistot näyttävät olevan erittäin mielenkiintoisia lähteitä historiantutkimukseen. Nyt läpikäymäni Ranuan metsänhoitajien lähettämät kirjeet toimivat hyvänä ajankuvana 1900-luvun alkuvuosikymmenistä. Tuskastuminen postinkulun hitauteen, sekä ymmärrys kruununmetsätorpparien, mäkitupalaisten ja itsellisten huonosta taloudellisesta tilanteesta tulee kirjeissä jatkuvasti esille. Toki ymmärrystä ei aina ihan riitä jokaiselle alueen asukkaalle...

Talouskirjoista löytyy useamman vuoden ajalta koottua tietoa ja metsänhoidontarkastuksessa esiintulleita asioita. Vuosikertomuksien hyöty on niiden laajassa numeraalisessa-aineistossa. Vuosikertomuksista löytyy mm. hakkuutyömaiden miesvahvuuksia, hakkuumäärät ja hakkuiden ympärillä pyörinyt markkamäärä, alueen jänisten määrä, tuulen määrä jne. jne. ...

Metsänhaaskausta ja metsänhaaskaajia kuvaillessa metsänhoitajat pääsevät verbaalisella tasolla lähes sarjakuvahahmo kapteeni Haddockin mittoihin. Metsänhaaskaus tuntui olevan ehkäpä se suurin "emäsynti", jota ranualaiset harjoittivat pitkälle 1910-lukua. Eräs työnjohtajaksi hakenut nuori mies ei tullut valituksi toimeen, koska oli "jo syntymästään asti omaksunut ranualaisen suhtautumisen kruununmetsiin ja oli sukua ainakin neljälle talolliselle".

Kruununmetsien käyttö oli useille henkireikä ja ainainen tapa, mutta myös sellainen asia, että kaadetuista puista oltiin valmiit tekemään vaikka mitä. Tapahtui miestappoja, murhayrityksia ja metsänvartioiden pieksämistä ja uhkailuja. Näihin kaikkiin metsähallinto tuntuu puuttuneen kovalla kädellä yhdessä Pudasjärven nimismiehen kanssa. Useimmiten kävi lisäksi niin, että jos olit edes ollut tietoinen metsänhaaskauksesta, saattoi metsänhoitaja jättää puoltamatta myöhempää kruununmetsätorppa-anomustasi.

Päivän kuva ei ole 1900-luvun alusta, vaan kesältä 2010 jolloin olimme isän kanssa käymässä Mustallavaaralla. Isä oli tuossa rinteessä serkuilleen työnjohtajana metsänharvennuksessa joskus 50-luvulla...