Palautin ensimmäisen käsittelyluvun. Opponointi ensiviikon tiistaina

Sain tälle aamua valmiiksi gradun ensimmäisen käsittelyluvun. Eipä siihen tullu tietenkään kaikki tarvittava mukaan. Puuttumaan jäivät mm. alaviitteet kustakin käsitellystä metsänhoitajasta, metsänhaaskaustaulukot ja hoitoalueen kartat. Täytyy niitä alkaa tässä tekemään piakkoin.

Muuten teksti oli tietysti erittäin mielenkiintoista ja koukuttavaa ja saa kaipaamaan loppuratkaisua.... :D

Mutta tosissaan otettuna, ensimmäiset luvut vähän hakevat muotoaan, mutta kyllä yli puolet oli sitten mainiota historiaa. Viimeiseen lukuun tuli vähän hakemalla haettua tavaraa. Ei siihen oikein pystynyt vastaamaan kunnolla läpikäydyn lähdemateriaalin perusteella, joten sitä tulee vielä parannella. Samaten muutoksia kaipaa ranualaisten metsänhaaskauksesta kertova alaluku. Metsähallituksen toimet haaskauksen estämiseksi sen sijaa oli hyvä pätkä.

Saahan sitä tietenkin ite näin arvioida omaa tekstiään. Pää tippuu sitten seminaarissa, jos tippuu. Loppuviikko taitaa mennä kahden muun käsittelyluvun suunnittelussa. Maanantaina taidan mennä arkistoon katselemaan mitä sitä taas löytyisi. Käyn alkuun loput kirjeet läpi ja alan rakentelemaan kuvaa Metsähallituksen hankintahakkuista ja niiden työllistämisvaikutuksista.

Ainiin, tulihan tuota käytyä pääsiäisen tienoilla Simojärvellä pilikilläkin. Lauantaina saatiin parikymmentä pienempää ahventa. Sunnuntaina ollut kova tuuli vei vähän tunnelmaa, mutta siika nostatti hymyn huulille. Juomusniemi ei petä. Sehän on se vanha viidakon sananlasku....

Kun kirjoittaminen ei suju, sekä tarina koirasta

Huomenia vaan,

Tuli tuossa eilisen kirjoituksen jälkeen mieleen, että jotain saattoi jäädä kertomatta. Tosiaan eihän se teksti sieltä ihan itsestään synny vaan päivittäinen kirjoittaminen vaatii välissä hyvinkin paljon energiaa ja mietiskelyä. Aika monta pasianssipeliä saa pelata, jotta jokin ongelmakohta saa ratkaisunsa.

Useinmiten tulen yliopiston kirjastoon kirjoittamaan siinä 0800-0830 maissa. Lähtö koittaa viiden-kuuden aikaan iltapäivällä. Joskus myös silloin kun on vaan liian nälkä ja mikään ei suju, aikaste kun herää niin päiväruoka odottaa jo puoliyhdeltätoista.

Mieleisen aiheen takia on tosin helppo myös välillä syventyä ainoastaan lukemaan tutkimuskirjallisuutta. Yhtenä kirjasarjana käytän Pakkanen&Leikola Suomen metsien käytön historia sarja. Tosin näistä teoksista ei tutkimuksellisessa mielessä minulle niin paljoa ole hyötyä, koska tekstistä puuttuvat mm. lähdeviitteet. Tosin juttua niistä kyllä löytyy. Metsähallituksen historioita on myös mukava välissä kertailla.

On hetkiä jolloin tuntuu, että on varma jonkin asian esiintymisestä jossain. Hyvien ja säntillisten muistiinpanojen merkitys korostuu tällöin. Voi mennä useampikin tiima siinä, että löydät tietyn kirjeen tai tekstin pätkän johon olit ajatellut viitata. Voi sitä riemua, kun etsitty löytyy!

On päiviä jolloin tuijottelen koneen näyttöä pari kolme tuntia putkeen, kirjoitan sivun ja pyyhin suurimman osan tekstistä pois. Kirjoitustapani on kuulemma liian pyöritteleva. Itse en tätä tietenkään myönnä/tunnista, mutta voihan se olla niinkin ;) Minusta nyt on vain olennaista kertoa myös jutut asioiden taustalla. Järkeväähän se ei aina ole, mutta historia syntyy myös tarinoista. Tässä niistä yksi.

Lokakuussa 1906 olivat metsänvartijat liikkuneet Karsikkovaarassa Kelankylän liepeillä. Olivat havainneet alueella metsänhaaskaajia itseteossa. Varkaiden onneksi heillä oli mukanaa koira vahdissa, joka "elokuvatyyliin" ilmoitti tulijoista haukkumalla. Näin ollen haaskaajat pääsivät pakoon ja metsänvartioilta jäi näkemättä keitä nämä olivat. Jälestäpäin rinteestä, korven kätköistä, löytyi metsäsauna, joka oli tietysti tarkoitettu hakkuutyömaan asuntosijaksi.

Tämmöstä. Taidampa jatkaa, jotta tulisi jotakin valmistakin.