Metsähallintoa korven kansan parissa : Metsähallituksen Ranuan hoitoalue vuosina 1905 - 1939

Graduni valmistui marraskuussa 2013. Käsittelin Oulun yliopiston historiatieteiden Suomen ja Skandinavian historian gradussa Metsähallituksen Ranuan hoitoaluetta vuosina 1905-1939. Ajanjakso kattaa hoitoalueen perustamisvuodesta seuranneet vuosikymmenet.
Gradu on luettavissa Oulun yliopiston sivuilla osoitteessa http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201312062030. Gradun valmistuminen vei noin vuoden. Aineiston kävin läpi kevään 2013 aikana (kts. aikaisemmat päivytykset). Kirjoittamisprosessi jakautui suurin piirtein kolmeen eri osaan. Huhtikuuhun mennessä olin kirjoittanut tekstistä noin neljänneksen, seuraava vaihe sijoittui touko-heinäkuulle ja kolmas vaihe syksylle. Loppuvaiheen kirjoittamista hidasti se, että toimin syyslukukauden 2013 opettajan sijaisena Ylitorniolla ja opettajantyö vei kaiken ajan elo-syyskuussa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että tuollaiseen ja tuon laajuiseen arkistoaineistoon perustuva gradu valmistuu hyvin käyttämässäni ajassa. Loppujen lopuksi suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, miten saada pois tekstistä päällekkäisyydet.
Tarkastajien lausunnossa gradu sai ansioita etenkin neitseellisestä aiheesta, perusteellisuudesta sekä havainnollisuudesta. Suurimmat ongelmat koskivat gradussa käytettyä kieltä, eikä siis niinkään sisältöä. Tämän palautteen otin mielelläni vastaan ja näin ollen tunnen, että olen onnistunut oikein mahtavasti urakassani.
Tammikuussa 2014 vein gradun painetut versiot Ranuan Metsähallituksen konttorille sekä Ranuan kunnan kirjastoon. Kirjastolla teos on kotiseutuaineistossa, mutta sitä voi myös lainata.

Palautin ensimmäisen käsittelyluvun. Opponointi ensiviikon tiistaina

Sain tälle aamua valmiiksi gradun ensimmäisen käsittelyluvun. Eipä siihen tullu tietenkään kaikki tarvittava mukaan. Puuttumaan jäivät mm. alaviitteet kustakin käsitellystä metsänhoitajasta, metsänhaaskaustaulukot ja hoitoalueen kartat. Täytyy niitä alkaa tässä tekemään piakkoin.

Muuten teksti oli tietysti erittäin mielenkiintoista ja koukuttavaa ja saa kaipaamaan loppuratkaisua.... :D

Mutta tosissaan otettuna, ensimmäiset luvut vähän hakevat muotoaan, mutta kyllä yli puolet oli sitten mainiota historiaa. Viimeiseen lukuun tuli vähän hakemalla haettua tavaraa. Ei siihen oikein pystynyt vastaamaan kunnolla läpikäydyn lähdemateriaalin perusteella, joten sitä tulee vielä parannella. Samaten muutoksia kaipaa ranualaisten metsänhaaskauksesta kertova alaluku. Metsähallituksen toimet haaskauksen estämiseksi sen sijaa oli hyvä pätkä.

Saahan sitä tietenkin ite näin arvioida omaa tekstiään. Pää tippuu sitten seminaarissa, jos tippuu. Loppuviikko taitaa mennä kahden muun käsittelyluvun suunnittelussa. Maanantaina taidan mennä arkistoon katselemaan mitä sitä taas löytyisi. Käyn alkuun loput kirjeet läpi ja alan rakentelemaan kuvaa Metsähallituksen hankintahakkuista ja niiden työllistämisvaikutuksista.

Ainiin, tulihan tuota käytyä pääsiäisen tienoilla Simojärvellä pilikilläkin. Lauantaina saatiin parikymmentä pienempää ahventa. Sunnuntaina ollut kova tuuli vei vähän tunnelmaa, mutta siika nostatti hymyn huulille. Juomusniemi ei petä. Sehän on se vanha viidakon sananlasku....

Lähdemateriaalin määrä ja metsänhaaskauksen laajuus

Tänään tuli mietiskeltyä aika paljon gradun aineiston laajuutta, tai pikemminkin aineiston määrää. Alkuviikosta minulle nimittäin valkeni se mitä olin vähän uumoillutkin. Olen olettanut, että Ylisimon hoitoalue käsitti Ranuan alueesta oikeastaan vain Rovaniementien varren ja Simojokivarren. Todellisuudessa raja kulki suurin piirtein Simojoessa ja heti Ranuan kylästä pohjoiseen siinä Kivijärven tiennoilla. Nyt pitäisi päättää otanko Ylisimon hoitoalueen (toimintavuodet 1905-1923) materiaaleista mukaan kaiken vai esimerkiksi ainoastaan vuosikertomukset ja muut soveltuvat osat. Alunperin oli tarkoitus vain keskittyä Ranuan hoitoalueeseen ja sivuta vain Ylisimoa.

Ylisimon saapuneiden kirjeiden osalta on se mielenkiintoinen tilanne, että 1910-luvun alkupuolelta lähtien Ylisimon metsänvartijoiden lähettämät lupalaput yms. pikkukirjeet ovat Ranuan hoitoalueen saapuneiden kirjeiden joukossa. Näistä muutamat ovat erittäin mieluisia lähteitä, sillä niistä selviää metsänhoitajan työtehtäviä ,kansan ajatusmaailmaa, sekä poistaapa eräs metsänvartija myös häneen kohdistuneita punakaartiepäilyjä.

Tutkimuksellisesti Metsähallituksen hoitoalueiden arkistot näyttävät olevan erittäin mielenkiintoisia lähteitä historiantutkimukseen. Nyt läpikäymäni Ranuan metsänhoitajien lähettämät kirjeet toimivat hyvänä ajankuvana 1900-luvun alkuvuosikymmenistä. Tuskastuminen postinkulun hitauteen, sekä ymmärrys kruununmetsätorpparien, mäkitupalaisten ja itsellisten huonosta taloudellisesta tilanteesta tulee kirjeissä jatkuvasti esille. Toki ymmärrystä ei aina ihan riitä jokaiselle alueen asukkaalle...

Talouskirjoista löytyy useamman vuoden ajalta koottua tietoa ja metsänhoidontarkastuksessa esiintulleita asioita. Vuosikertomuksien hyöty on niiden laajassa numeraalisessa-aineistossa. Vuosikertomuksista löytyy mm. hakkuutyömaiden miesvahvuuksia, hakkuumäärät ja hakkuiden ympärillä pyörinyt markkamäärä, alueen jänisten määrä, tuulen määrä jne. jne. ...

Metsänhaaskausta ja metsänhaaskaajia kuvaillessa metsänhoitajat pääsevät verbaalisella tasolla lähes sarjakuvahahmo kapteeni Haddockin mittoihin. Metsänhaaskaus tuntui olevan ehkäpä se suurin "emäsynti", jota ranualaiset harjoittivat pitkälle 1910-lukua. Eräs työnjohtajaksi hakenut nuori mies ei tullut valituksi toimeen, koska oli "jo syntymästään asti omaksunut ranualaisen suhtautumisen kruununmetsiin ja oli sukua ainakin neljälle talolliselle".

Kruununmetsien käyttö oli useille henkireikä ja ainainen tapa, mutta myös sellainen asia, että kaadetuista puista oltiin valmiit tekemään vaikka mitä. Tapahtui miestappoja, murhayrityksia ja metsänvartioiden pieksämistä ja uhkailuja. Näihin kaikkiin metsähallinto tuntuu puuttuneen kovalla kädellä yhdessä Pudasjärven nimismiehen kanssa. Useimmiten kävi lisäksi niin, että jos olit edes ollut tietoinen metsänhaaskauksesta, saattoi metsänhoitaja jättää puoltamatta myöhempää kruununmetsätorppa-anomustasi.

Päivän kuva ei ole 1900-luvun alusta, vaan kesältä 2010 jolloin olimme isän kanssa käymässä Mustallavaaralla. Isä oli tuossa rinteessä serkuilleen työnjohtajana metsänharvennuksessa joskus 50-luvulla...