Jo kandintyötä tehdessäni panin merkille, että aineiston läpikäynnin aikana tekemäni muistiinpanoni ovat muokkautuneet evoluution lailla. Alkuun muistiinpanot ovat harvasanaisia ja keskittyvät epäolennaisuuksiin, loppupuolella on taas niin hyviä huomioita, että ihan päätä huimaa. Sama on tapahtunut taas. Vuosikertomusten osalta olen kirjoitellut jos mitänkin turhaa, mutta jossain vaiheessa ajatus on muokkautunut järkevämpään suuntaan.
Olen tässä nyt muutaman päivän tauon (joita ei kyllä kestäisi olla, tilanne on vähän sama kuin maamiehellä keväällä - yksi lämmin päivä toukokuussa vastaa viikkoa elokuussa...) jälkeen alkanut käymään läpi muistiinpanoja ja ensimmäisen luvun tekstiä pitäisi alkaa tuottamaan asap. Ensimmäinen luku käsittelee ainakin Ranuan hoitoalueen perustamista, kuntalaisten metsien käyttöä, metsänhaaskaukseen puuttumista ja ehkä myös poronhoitoa.
Tämän ensimmäisen luvun kanssa meinasi alkuun olla hankaluuksia, mutta onneksi löysin 1909 suoritetun metsänhoidontarkastuksen "raportin". Olin kyllä tietoinen tästä tehdystä työstä, mutta paperit oli ovelasti naamioitu vähän erilaisella nimellä arkistoon, mitä vuoden 1922 ja 1934 tehdyt raportit.
En ollut ensimäinen joka kaipaili ko. paperinivaskaa. 1920-luvun alun leimausraportteja lukiessani havaitsin, että leimauksia oli suoritettu alueilla jotka, vuonna 1909 oli esitetty jätettäväksi metsänhoidollisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Alueet oli siis tarkoitettu jätettäväksi rauhoitetuksi. Alueita olivat mm. itäpuolella sijaitsevat Haisuvaara ja Penämönviita. Penämönviitaa ei tosin oltu tarkoitettu rauhoitetuksi kokonaan, mutta eritoten jättiläismäiset petäjät jotka kasvoivat vaaran rinteillä. Puiden halkaisijaksi mainittiin kuuden metrin korkeudella 80cm ja pituus oli 16-18 m. Puut oli tarkoitus jättää luonnonmuistomerkeiksi. Metsänhoitaja taisi pahoitella itselleen ja alitajuntaisesti jälkipolville, että koska alueet oli nyt leimattu ne täytyi hakata ja suojelumetsiksi tarkoitetut metsät hävisivät. Huomiona oli että hoitoalueesta täytyy kyllä löytää vastaavia alueita vastaavaan tarkoitukseen. Olikohan näissä lauseissa Pohjois-Suomen metsiensuojelun ensimmäiset riimit ;)?
1912 hyväksytty Ad. Langen raportti tosiaan sisälsi näppärästi muutamia tärkeitä tietoja hoitoalueen ensi vuosista ja metsähallinon tulosta alueelle. Tosin vieläkään en ole löytänyt suoraa viittausta siihen miksi vuonna 1905 perustettiin niin monta uutta hoitoaluetta. Tietysti vastaus tähän on olemassa, mutta suoraan sitä ei oikein missään sanota. En sitten tiedä täytyykö minun kaivaa senaatin päätös syksyltä 1904, jotta saan mahdollisimman tarkan lähteen hoitoalueen perustamispäätöksestä vai riittäisiköhän viittaus Iin tarkastuspiirin vuosikertomukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti