torstaina, maaliskuuta 28, 2013

Kun kirjoittaminen ei suju, sekä tarina koirasta

Huomenia vaan,

Tuli tuossa eilisen kirjoituksen jälkeen mieleen, että jotain saattoi jäädä kertomatta. Tosiaan eihän se teksti sieltä ihan itsestään synny vaan päivittäinen kirjoittaminen vaatii välissä hyvinkin paljon energiaa ja mietiskelyä. Aika monta pasianssipeliä saa pelata, jotta jokin ongelmakohta saa ratkaisunsa.
Useinmiten tulen yliopiston kirjastoon kirjoittamaan siinä 0800-0830 maissa. Lähtö koittaa viiden-kuuden aikaan iltapäivällä. Joskus myös silloin kun on vaan liian nälkä ja mikään ei suju, aikaste kun herää niin päiväruoka odottaa jo puoliyhdeltätoista.
Mieleisen aiheen takia on tosin helppo myös välillä syventyä ainoastaan lukemaan tutkimuskirjallisuutta. Yhtenä kirjasarjana käytän Pakkanen&Leikola Suomen metsien käytön historia sarja. Tosin näistä teoksista ei tutkimuksellisessa mielessä minulle niin paljoa ole hyötyä, koska tekstistä puuttuvat mm. lähdeviitteet. Tosin juttua niistä kyllä löytyy. Metsähallituksen historioita on myös mukava välissä kertailla.
On hetkiä jolloin tuntuu, että on varma jonkin asian esiintymisestä jossain. Hyvien ja säntillisten muistiinpanojen merkitys korostuu tällöin. Voi mennä useampikin tiima siinä, että löydät tietyn kirjeen tai tekstin pätkän johon olit ajatellut viitata. Voi sitä riemua, kun etsitty löytyy!
On päiviä jolloin tuijottelen koneen näyttöä pari kolme tuntia putkeen, kirjoitan sivun ja pyyhin suurimman osan tekstistä pois. Kirjoitustapani on kuulemma liian pyöritteleva. Itse en tätä tietenkään myönnä/tunnista, mutta voihan se olla niinkin ;) Minusta nyt on vain olennaista kertoa myös jutut asioiden taustalla. Järkeväähän se ei aina ole, mutta historia syntyy myös tarinoista. Tässä niistä yksi.

Lokakuussa 1906 olivat metsänvartijat liikkuneet Karsikkovaarassa Kelankylän liepeillä. Olivat havainneet alueella metsänhaaskaajia itseteossa. Varkaiden onneksi heillä oli mukanaa koira vahdissa, joka "elokuvatyyliin" ilmoitti tulijoista haukkumalla. Näin ollen haaskaajat pääsivät pakoon ja metsänvartioilta jäi näkemättä keitä nämä olivat. Jälestäpäin rinteestä, korven kätköistä, löytyi metsäsauna, joka oli tietysti tarkoitettu hakkuutyömaan asuntosijaksi.
Tämmöstä. Taidampa jatkaa, jotta tulisi jotakin valmistakin.

Ei kommentteja: